Keskikesästä kohti yhteistä onnea

Olin ollut vuoden verran sinkkuna, kun päätin laittaa ilmoituksen Match.comiin ihan vaan kokeilumielellä. Muutaman viikon päästä ilmoituksestani sain eräältä mieheltä virtuaalisuudelman, johon en ensin reagoinut ollenkaan. Mies kyllä vaikutti kiinnostavalta, mutta en vain jostain syystä heti lämmennyt. Sain häneltä muutaman päivän päästä sähköpostia, johon päätin vastata lähinnä siksi, että hän vaikutti sinnikkäältä. Annoin hänelle samalla MSN Messenger -osoitteeni, jotta voisimme tutustua netin välityksellä paremmin. Messengerin kautta olimmekin aluksi yhteydessä ja keskustelujemme kautta selvisi, että olemme molemmat menossa festareille juhannuksen viettoon. Lopulta sovimme, että voisimme mennä kimppakyydillä, koska minulta ja kaverilta puuttui vielä kyyti sinne.

Ennen juhannusta ehdimme tapaamaan vain pikaisesti, koska molemmilla oli kiireiset aikataulut, mutta huomasin heti tapaamishetkellä, että voisin kiinnostua hänestä tosissaan. Olin jo ehtinyt tavata muutaman tyypin Match.comin kautta ja tullut hieman pettyneeksi, sillä netistä saatu käsitys ei välttämättä vastannut samaa kuin luonnossa. Tämän miehen kohdalla asia oli enemmänkin päinvastoin.

Muutaman päivän päästä koitti juhannus ja matkustimme samalla kyydillä kavereidemme kera festareille. Pysyimme tiiviisti yhdessä heti ensimmäisestä illasta lähtien emmekä sen jälkeen ole olleet erossa toisistamme juuri ollenkaan. Ei siinä sen ihmeempiä sanoja tarvittu, kun kemiat pelasivat niin hyvin yhteen. Olemme olleet yhdessä nyt kolmisen kuukautta ja meille molemmille on selvää, että tulemme pysymään yhdessä ja suunnittelemme iloisin mielin yhteistä tulevaisuutta. Täytyy myöntää, etten olisi ikimaailmassa uskonut löytäväni netin kautta poikaystävää. Niin ihmeellistä kuin se onkin - I met my true match! Kiitos siitä, Match.com.